J'ai jeté en passant un coup d'œil à l'érable

J’ai jeté en passant un coup d’œil à l’érable. Un instant il a semblé
que lui venait aux joues, légère, une roseur, bref éclat
rouge des fleurs qui sont tombées.
Je laisse errer mon regard. Ici et là
d’une faible lueur d’or le vert déjà se colore :
l’été encore sous ses voiles dissimule
les trésors de l’automne.
             Bientôt les feuilles voleront — s’élèveront en tourbillons
vers les hauteurs. Trouveront
finalement toujours leur chemin,
leur demeure dernière. La terre.

Les pensées volent, volent
— où vont-elles ? Quand seront-elles au port ?
             Jamais.
Nulle part. Leur patrie, c’est
le vide, le vaste, l’éternel tourbillon.

Lassi Nummi

Elämän puutarha

Le jardin de la vie

Traduction du finnois par Yves Avril

Éditions Paradigme, 2015

Vilkaisin ohimennen vaahteraa

Vilkaisin ohimennen vaahteraa. Hetken näytti
kuin rusotus, kevyt, olisi käynyt sen poskilla, häivähdys
pudonneitten kukkien punaa!
Annan katseen vaeltaa. Siellä ja täällä
pilkottaa jo kultaa vihreän lomitse:
kesä vielä piilottelee verhoihinsa
syksyn aarteita.
             Pian lehdet lentävät — nousevat pyörteinä
korkeuksiin. Löytävät
lopulta aina tiensä
perille. Maahan.

Ajatukset lentävät, lentävät
— minne? Milloin perillä?
             Eivät
koskaan. Missään. Niiden koti on
tyhjyys, avaruus, ikuinen pyörre

Lassi Nummi